Kansallissosialismin SOSIALISMI

12.2.2012 by Toimitus

Usein kuulee väittämiä, että kansallissosialismi lukeutuu samaan ”sosialistiseen” luokkaan marxilaisuudesta muodostuneen kommunismin kanssa. Toisaalta eräät kansallismieliset ja nationalistit sanovat, etteivät voisi olla kansallissosialisteja sanan sosialismi vuoksi tai etteivät he halua kannattaa mitään aatetta, johon kuuluu sosialismia. Voiko nationalismia tai kansallismielisyyttä olla olemassa ilman sosialismia? Mitä todella tarkoitetaan kansallisella sosialismilla, ja onko kansallinen sosialismi muutakin kuin valtion talouspoliittista oppia?

Adolf Hitler kirjoitti Taisteluni-kirjassa kansallisesta sosialismista seuraavasti:

”Jos rakastaa omaa kansaansa, todistaa sen yksinomaan niillä uhreilla, joita hän on valmis sen puolesta antamaan. Semmoista kansallistunnetta, joka etsii vain omaa voittoaan, ei ole olemassakaan. Kansallismielisyyttä, joka käsittää ainoastaan joitakin kansanluokkia, ei liioin ole olemassa. Huutaminen ja hurraaminen ei todista yhtään mitään eikä anna vähintäkään oikeutta sanoa itseään kansallisesti ajattelevaksi, jollei sen takana ole suurta, rakastavaa huolenpitoa yleisen, terveen kansakunnan säilyttämisestä. (…) Vasta kun kansakunta on terve kaikkien jäsentensä, ruumiin niin kuin sielunkin puolesta, vasta sitten voi se ilo, että kuuluu siihen, kaikkien mielessä syystäkin kohota sellaiseksi yleväksi tunteeksi, jota kuvaamme kansallisylpeys-sanalla. Mutta tätä kaikkein ylevintä ylpeyttä saa tuntea ainoastaan se, joka tuntee oman kansakuntansa suuruuden.”

Sosialismi kansassa

Jos tarkastellaan sitä, millä tavoin sosialismi ilmentyy kansan keskuudessa, voimme huomata, että olemme joka päivä sosialismin kanssa tekemisissä. Jokainen kansalainen käyttää lähes päivittäin jotakin sellaista palvelua hyväkseen, jonka käytön hän jakaa myös muiden kansalaisten kanssa.

Tällaisia palveluita ovat muunmuassa kirjasto, koulu, terveys-, -sosiaali-  ja -joukkoliikennepalvelut, joita voidaan pitää sosialistisina, erityisesti palveluiden joukkokäytön perusteella. ”Palveluiden käytön jakamisella” tarkoitetaan sitä, että jokainen henkilö tiettyä palvelua käyttämällä saa siitä saman hyödyn itselleen kuin muutkin palvelua käyttävät henkilöt.

Sosialistinen kehitys toi lopulta kansalaisille monia yleissivistäviä mahdollisuuksia, joihin kansalaisten ei oltu aikaisemmin haluttu pääsevän käsiksi, koska valtaapitävät – usein monarkit – pitivät kansan yleissivistämistä vaarallisena tekijänä omalle vallalle. Luku- ja kirjoitustaito ja niiden oppiminen olivat vuosisatojen ajan vain harvojen ja valittujen etu. Kouluttautumatonta ja ajattelematonta kansaa valtion johtajien oli helpompi pitää hallinnassa.

Oppivelvollisuus on selkeästi kansaa ja oppilasta kehittävä tekijä. Korkeakoulut ja yliopistot jatkavat tällä samalla kehityksen kaarella, mutteivät niin sanotut alemman tai toisen asteen koulutuslinjat – sosialistisesti ajateltuna – ole huonommalla kehityksen kaarella, vaan molemmat kulkevat samalla polulla tukemalla toisiaan ja valmentamalla tulevaisuuden työntekijöitä kansalle.

Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluita voidaan pitää yleisesti sosialistisina kansaa huoltavina palveluina. Suuremmissa eurooppalaisissa valtioissa kapitalismi on vienyt voiton periaatteessa ilmaisesta terveydenhuollosta tekemällä sen käytön kustannuksista kohtuuttoman suuret. Yhdysvalloissa terveydenhuollon uudistukset ovat kaatuneet suurten vakuutusyhtiöiden antisosialistiseen propagandaan.

Vaikka joillekin vannoutuneille sosialismin vastustajille on mahdontonta tosiasioidenkin edessä myöntää, että useat yhteiskunnan elementit ovat puhtaasti sosialistisia, he siitäkin huolimatta ovat riippuvaisia näistä sosialistisista tekijöistä.

Voisiko joku, jonka perheellä on kaksi tai kolmekin autoa, ajatella käyttävänsä joukkoliikenteen linja-autoja päästäkseen töihin? Ja jos sellainen tilanne olisikin, että sosialismin vastustaja syystä tai toisesta käyttäisi joukkoliikennettä hyväkseen, hän ei edelleenkään haluaisi myöntää käyttävänsä jotakin sellaista palvelua, jonka on tarjonnut yhteiskunnallinen liike, ja jota hän henkeen ja vereen vastustaa vain siksi, että joutuu periaatteessa jakamaan palvelun käytön muiden kanssa.

Sosialismi ilmentyy kansan keskuudessa myös suomalaisten asumistavoissa. Suuri osa suomalaisista – ellei lähes enemmistö – asuu kaupunkien kerrostaloissa. Monikerroksisten talojen yhteiset tilat kuten saunat, pyörävarastot ja muut säilytystilat ovat kaikkien asukkaiden käytössä. Kuitenkin jokaisella asukkaalla on oma lukollinen säilytystila varastohuoneessa, eikä siten asukas jaa muiden asukkaiden kanssa tavaroitaan vaan ainoastaan yhteisen varastohuoneen.

Kuten huomaamme, sosialismi elää kansan keskuudessa, olimmepa tiedostaneet sitä tai emme. Vaikkei asiasta puhuttaisikaan ääneen, se ei tarkoita, etteikö asia olisi olemassa.

Sosialismi yhteisössä

Sosialismi määrittää aina jonkun tietyn yhteisön sen kokonaisuuden perusteella, joka muodostuu yhteisön toiminnan nimittäjästä, ajatuksista ja päämääristä. Sosialismi jonkun yhteisön toiminnassa nimenomaan tarkoittaa sitä, mikä tekijä määrää yhteisön kokonaisuudesta.

Tämä edellä mainittu voidaan jakaa karkeasti muutamiin esimerkkeihin:

Kapitalisteja yhdistävä tekijä on voiton tavoittelu hinnalla ja uhrauksella millä hyvänsä. Maailman kapitalisteja yhdistää rahan antama valta, jolla he voivat ostaa valtioiden virkamiesten lojaaliteetteja, valtiollisia sopimuksia, kiristää kapitalisteille vihamielisiä valtioita pakotteilla ja muilla toimilla. Kapitalistille tärkeintä on myös henkilökohtaisessa elämässä täyttää oman yhteisönsä odotukset ja saavuttaa mistä tahansa aloitetusta työstä sen korkein rahallinen voitto.

Materialistit kulkevat edellä mainittujen perässä kaikkialla ja seuraavat kapitalistien toimintaa hankkimalla näiden tuottamia halpoja tuotteita ja kuluttamalla luontoa, jota kapitalistit ovat käyttäneet voiton tavoittelussa. Materialistit kuluttavat joka joulu, uusivuosi, kevät, kesä ja syksy sen, mitä kapitalistit ovat tarjonneet markkinoille.

Vasemmistolaista yhdistää aina hoivaushuoli heikommasta. Näennäisesti vasemmistolaiset kannattavat veljeyttä ja tasa-arvoa, mutteivät voi tuntea sitä suurempaa kokonaisuutta kohtaan kuin rajoittuneeseen luokkaryhmään, johon he nostavat itsensä näköisiä heikkoja ja kärsineitä ihmisraunioita kansallisuudesta välittämättä.

Kansallismielisyyttä, jota yhdistää kaikkein suurimpana tekijänä kansa ja sen hyvinvointi, ja jonka tärkeimpänä päämääränä on luoda yhteinen kansankokonaisuus sen syntyperäisistä kansalaisista, jotka veren, kulttuurin, historian ja kielen perusteella voivat kuulua kansaan, kutsutaan kansallissosialismiksi.

Kansallismielisyyden ilmentymät

Millaisia kansallismielisyyden muotoja ilmentyy tänä päivänä yhteiskunnassa?

Eräs kansallismielisyyden muodoista on ”voiton tavoittelun isänmaallisuus”, jota valtionjohtajat ja -edustajat aina silloin tällöin harrastavat sellaisten yhteiskunnallisten tapahtumien aikana, jolloin kansallismielisyyttä voidaan ohjata ja käyttää oman edun tavoittelussa. Sellaisina hetkinä, kuin esimerkiksi vaalien aikana, poliitikot näyttävät herättävän nukkuvan isänmaallisuutensa. Tuolloin he puhuvat samaan aikaan isänmaasta ja kansasta sekä julistavat, että he työssään ainoastaan tulevat toimimaan isänmaan parhaimpien etujen puolesta. Muutoin ei isänmaasta eikä kansasta puhuta, kuin sellaisina heikkouden hetkinä, jolloin näkyvällä kansallismielisyydellä uskotaan saavutettavan jonkinlaisen voiton.

Voiton tavoittelun isänmaallisuus – tai isänmaallisuuden käyttäminen itseä hyödyttävänä tekijänä – ei ole mitään kansallismielisyyttä, eikä sellaista kansallismielisyyttä voi edes olla olemassa, kuin sanojen ja kauniiden puheiden muodossa.

Toisena kansallismielisyyden muotona voidaan nähdä erityisesti vasemmiston harjoittama ”luokkakansallismielisyys”. Vasemmistokin aina silloin tällöin puhuu kansasta ja isänmaasta, heikkojen ja sorrettujen kansalaisten isänmaallisuudesta, jossa kansallismielisyys rajoittuu vain tiettyyn kansanluokkaan, joiden etuja ja oikeuksia on loukattu. Luokkakansallismielisyyttä eivät ainoastaan harjoita vasemmistolaiset vaan kaikki, jotka väittävät olevansa kansallismielisiä mutta jotka toimivat vain ajatuksissaan tietyn kansanluokan etujen puolesta jättämällä huomiotta suuremman kokonaisuuden.

Tietty kansanluokka ei yksinään muodosta kansankokonaisuutta, eikä sellaista kansallismielisyyttä, joka rajoittuu vain pelkkään kansanluokkaan, ole olemassa.

Yleisesti hyväksyttynä kansallismielisyytenä voidaan pitää ”hyväksyttyä isänmaallisuutta” tai toisin sanoen hurraa-isänmaallisuutta. Hyväksyttyä isänmaallisuutta jokainen kansalainen voi aina harjoittaa Suomen itsenäisyyspäivänä ja muina valtiollisina päivinä, jolloin isänmaallisuus on yleisesti hyväksyttyä. Erityisesti – ja joskus valtionjohtoa myöten – kansalaiset hurraavat esimerkiksi Suomen jääkiekko-otteluiden aikana menestymisen ja voiton puolesta. Erityisesti jos maajoukkue selviytyy loppuottelusta voittajana, kansalle tarjotaan ”isänmaallista porkkanaa” kansanjuhlilla, joilla kansallismielisyyden tukahdetettuja tunteita voidaan purkaa huudoilla ja lauluilla.

Tämäkään ei ole mitään kansallismielisyyttä, jos isänmaallisuus rajoittuu ainoastaan huutamiselle ja hurraamiselle. Korkeintaan tällaista kansallismielisyyttä voidaan pitää väliaikaisena ja ohimenevänä tunteena, jolloin oman kansan vahvuus tunnetaan vain hetken aikaa loppuottelussa.

Ei kansallismielisyyttä ilman sosialismia

Kansallismielisyys ilman sosialismia on aate, joka ei voi kehittyä yhteiskunnan sisällä jokaista kansalaista koskevaksi ja elävöittäväksi aatteeksi.

Kansallissosialistinen maailmankatsomus voidaan jakaa kahteen toisiaan tukevaan osaan: kansallismielisyyteen ja sosialismiin.

Kansallismielisyydellä tarkoitetaan sitä, että aatetta tai kansallismielistä liikettä yhdistää yksi ainoa tekijä – kansa. Kansallismielinen tuntee oman kansansa vahvuuden ja sen selviytymiskyvyn, joka on myös kansallismielisen suurin motivoija. Näiden puolesta hän tuntee valmiutta toimintaan ja uhrautumiseen vapauden, koskemattomuuden ja selviytymisen puolesta. Kansallismielinen ymmärtää maansa historian, kielen ja kulttuurin olevan verisidonnaisia, ja hän haluaa suojella niitä kaikin mahdollisin keinoin. Kansallismielinen haluaa etupäässä aina tavoitella maan ja kansan parasta sekä nähdä niiden menestymisen.

Sosialismi liittyy kansallismielisyyteen siinä vaiheessa, kun kansallismielisyys järjestäytyy liikkeeksi, jonka päämääränä on yhteiskunnallisen muutoksen toteuttaminen. Sosialismi kansallismielisyydessä on se tekijä, joka ajaa eteenpäin liikkeen sosiaalista tavoiteohjelmaa, jota kansallismielisyys tukee tuntemalla kansan vahvuuden täydellisen muutoksen saavuttamisessa. Sosialismi on vallankumouksellinen yhteiskunnallinen oppi, joka luo kansallismielisyydessä kansan yhtenäisyyden ja kokonaisuuden. Kansallisessa sosialismissa kansaa ei jaeta luokkiin, vaan kansa nähdään yhtenä täydellisenä kokonaisuutena.

Silloin, kun kansallismielisyydessä yhdistyvät yllä mainittujen lisäksi huolenpito kansasta, halu ja tahto edistää ja parantaa kansakunnan elinoloja sekä kasvattaa sitä henkisesti ja ruumiillisesti omilla jaloillaan seisovaksi yhtenäiseksi kansaksi, kansallismielisyys ei enää ole vain yksinään kansallismielisyyttä, vaan kansallissosialismia. Siten kansallismielisyys ja sosialismi luovat yhdessä voittavan yhdistelmän.

Kansallismielisinä näemme sosialismin erottamattomana osana kansallismielisyyttä. Sosialismi on kansallismielisyyden muutoksellinen ja vallankumouksellinen siipi, jonka toiminnan takana vaikuttaa kansallismielisten vahva rakkaus kansaan. Sosialismi takaa myös yhteisöllisyyden järjestössä ja solidaarisuuden muiden maiden kansallismielisten kanssa.

Ehkä tässä kohtaa artikkelia voitaisiin esittää kysymys: millaista kansallismielisyys olisi ilman yhteiskunnallista ja sosiaalista ohjelmaa? Kansallismielisyys ilman sosialismia pysyisi kehittymättömänä haikailuna menneeseen, jolloin kansallisiksi itseään kutsuvat eivät voisi yhteiskunnallisen muutoksen aikana vastata kansan suurempiin tarpeisiin kun kansa eniten tarvitsisi vahvaa yhteiskunnallisen muutoksen tekijää.

Elämä kansalle

Kansallisina sosialisteina näemme kansan yksilön yläpuolella. Yksilö ei yksin muodosta kokonaisuutta, mutta yksilöt kansan yhteisössä muodostavat kokonaisuuden. Eräällä tapaa kansallissosialismia voidaan pitää työväenluokan liikkeenä sillä poikkeuksella, että kaikkia kansalaisia on ensisijaisesti pidettävä kansan työntekijöinä, jotka omilla ponnistuksillaan turvaavat kansallissosialistisen valtion kestävyyden ja kehityksen.

Historiassa on selitetty, että Adolf Hitler päätti nimetä Saksan kansallissosialistisen puolueen työväenpuolueeksi houkuttelemalla Saksan työväestön kannatuksen kommunisteilta kansallissosialisteille. Kuten tiedämme, ettei historiassa ole kansallissosialismista juuri mitään sellaista kohtaa, jota ei olisi vääristetty.

Kuten aiemmin tässä artikkelissa mainitsin, kansallissosialismi ei jaa kansaa luokkiin ja pidä siten maan kansalaisia eriarvoisessa asemassa näiden koulutuksen tai työn takia, vaan kansa on nähtävä maan työntekijöinä. Siten oli luonnollista, että Adolf Hitler nimitti kansallissosialistista puoluetta työväenpuolueeksi, sillä puolue oli tarkoitettu jokaiselle saksalaiselle, joka työskenteli uutterasti Saksan tulevaisuuden puolesta.

Kansallissosialisteina näemme kansan kaikkein suurimpana arvona, jonka puolesta olemme valmiita uhrautumaan tehdessämme kansallissosialistista työtä.

Olisiko tässä kapitalismin ja materialismin pinnoittamassa maailmassa edelleen mahdollista, että ihmiset ajattelisivat vähemmän itseään ja yksilöllisiä halujaan, ja sen sijaan enemmän kansaa ja kansan tarpeita? Olisiko mahdollista, että tässä vieraiden ajatuksien ja vaikutteiden pinnoittamassa maailmassa ihmiset eläisivät enemmän kansalleen kuin vieraille ajatuksille, vaikutteille ja kulttuureille, jotka täyttävät ihmisten nykyiset halut ja tarpeet?

Olisiko mahdollista, että ihmiset siirtäisivät syrjään päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi yksilölliset halut, materialismin ja rahan tärväämisen elääkseen päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kansalleen ja taistellen kansallisten arvojen puolesta? Olisiko mahdollista, että elämänsä lopun hetkillä ihmiset voisivat sanoa itselleen vahvana ja ylpeänä ”olen elänyt vain kansalleni”?

Luonnollinen järjestys

Tässä artikkelissa on ensimmäisestä kappaleesta lähtien osoitettu, että sosialismi elää kansamme keskuudessa, ja ettei sellaista kansallismielisyyttä voi olla olemassa, johon ei liittyisi osaksi sellaista toimintaa, joka tähtää kansan henkiseen, ruumiilliseen ja terveydelliseen eheyttämiseen.

Kansallisina sosialisteina ymmärrämme nuorten kasvattamisen lukeutuvan tähän luonnollisen järjestyksen ylläpitoon.

”Kansallisen valtion täytyy pitää huolta siitä, että nuorisoa sopivalla tavalla kasvattamalla saadaan tämän maapallon viimeisten ja suurimpien ratkaisujen varalle säilytetyksi terve ihmissuku. Mutta se kansa, joka ensimmäisenä lähtee tälle tielle, perii voiton.” Adolf Hitler, Taisteluni.

Kansallissosialismissa on luonnollinen järjestys, jonka osana ovat kaikki kansalaiset, riippumatta heidän työnkuvastaan tai koulutuksestaan. Yliopiston filosofit voivat tulevaisuudessa olla kansallissosialistisen valtion tärkeimpiä ajattelijoita, käytännöllisemmän työn tekijät voivat tulevaisuudessa puolestaan olla kansallissosialistisen valtion työntekijöiden etuvartio, joka takaa työllänsä valtion vahvan talouden.

Kansallissosialistisessa liikkeessä sen jäsenet, johtajat mukaan lukien, ovat palvelijoita. Ainoalla erotuksella se, että liikkeen johtajat ovat sitoutuneet ottamaan vastuun kansallissosialistisen aatteen ja työn kehityksestä sekä sen saattamisesta yhteiskunnalliseksi muutosliikkeeksi, joka on kaikessa toiminnassaan ottanut kansan edut ja tarpeet korkeimmaksi luonnolliseksi tekijäksi. Vain näillä tekijöillä kansallissosialistisen aatteen voitto on mahdollista.

Henrik Holappa